torstai, 28. huhtikuu 2016

Tilinteon aikaa. . .

 

Sinulle vastaanottaja

 

Yleensä ihmiset hoitavat asiansa kuntoon.  Maksavat laskut, verot, maksut. Käyvät lääkärintarkastuksessa, syövät vitamiineja, ottavat rokotuksia, kaiken-varan-vakuutuksia, turvajärjestelmiä itselleen ja omaisuudelleen.  Mutta yllättävän monet huolellisetkin ihmiset laiminlyövät erään olennaisen asian! Ilmiötä voisi verrata sellaiseen, ettei ihminen viikkokausiin, kuukausiin tai vuosikausiin pesisi vaatteitaan,itseään. Ei siivoaisi, ei tyhjentäisi roskiksiaan!

      Kysymyksessä on tilinteko; sen puutos. Itsestä, omasta elämästä. Pesänselvitys Jumalan edessä. Tärkein asia. Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.” Room 14:12. Itsestään.  Jumala ei vaadi tiliä siitä, mitä ”joku toinen teki”, saati selitystä kaiken maailman pahuudesta! Eikä auta vetoomus: ”kun se teki sitä ja tätä...”  Sinä itse? Minä?   

    ”Tunnustan edessäsi pyhä Jumala, että olen syntymästäni saakka ollut syntinen ihminen. Isieni tavoin olen rikkonut pyhää tahtoasi vastaan ja tehnyt syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. En ole rakastanut sinua sydämestäni enkä lähimmäistäni niinkuin itseäni.”

   Tilinteko on sitä työläämpää, mitä pidemmän aikaa on elämän roinaa kertynyt. Ei turhaan Raamattu sano: Muistaa Luojaasi nuoruudessasi! Saarn 12:1. Ensisijaisesti tilinteon asia on Kaikkitietävän Jumalan edessä. Tilinteon aihetta on usein myös ihmisten kesken. Toivoa on! Jeesus Kristus Jumalan Poika kuoli ristillä, ottaen kantaakseen ihmiskunnan syntien tuomion. Hänellä on sovittajan oikeudet, valta antaa synnit anteeksi. Julistaa vapautus. ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala joka on uskollinen ja vanhurskas antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1 Joh k 1:9) Hän antaa myös voiman vaeltaa kaidalla tiellä, varjelee pahasta, synnin kiusoista.

 

Kun ihmiselämä päättyy – ja se on edessä jokaisella – useimmat tahtoisivat autuaan osan sielulleen. Onnellinen se, joka on ajoissa ryhtynyt tilintekoon, jotta Jumalalla ei olisi moitetta, syyttäjällä ei syytettävää. Nyt? On oikea aika, etsikkoaika. Elävä Jumala on läsnä, tässä ja nyt. On suurta rakkautta, että Hän kutsuu parannukseen, saamaan ne valkeat vaatteet, jotka kelpaavat Taivaan ovella. (Ilmestyskirja 3:5) Älä siis torju tilinteon asiaa, älä kadota sieluasi! Mikään asia ei elämässä ole tärkeämpää.

”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.” (Matt 5:8)  Se toimii jo täällä elämässä. Jumalan rauha, ilo ja läsnäolo antaa onnellisuuden sydämeen. Raamattu sanoo sitä autuudeksi. Se on paradoksi. Autuus on onnellisuutta tuskan ja kärsimyksenkin keskellä....

28.4.2016

maanantai, 4. huhtikuu 2016

Sinäkin Suurella Näyttämöllä

Moni erehtyy luulemaan olevansa vain katselija elämän estradien katsomossa

kuin verta himoitsevat roomalaiset Colosseumin pitkillä penkeillä...

Seuraamassa gladiaattorien näytöksiä,

kuinka ihmiset revitään kappaleiksi areenalla -   Foorumilla, kivisellä pihalla.

Kuinka leijonat repivät uhreja kappaleiksi.

Ihmisiä. . .

He luulevat olevansa vain katselijoita,

roomalaisen fraasin mukaan:    -    Leipää ja sirkushuveja kansalle!

 

Mutta he eivät olleet pelkästään katselijoita, eivät, eivät!

He luulivat olevansa, olevansa sivussa ja ulkona noista

raakimusten keksimistä julmuusnäytöksistä!

Luulivat olevansa vain katselijoita...  Mutta eivät olleet, eivät olleet!

 

He itse olivat Suurimmalla näyttämöllä,

jokainen omassa roolissaan.

Kun he nauttivat ihmisten repimisestä leijonien hampaissa,

kun heidän pahat himonsa ja ilkeytensä värisivät

nähdessään kristittyjen uhrien veren virtaavan,

kun he huusivat kilpaa leijonien kanssa,

Suuren Näyttämön Ohjaaja katseli.

 

Näki.

Kuuli kaiken. Kirjoitti kaiken kirjaansa.

Hän oli Suuri Ohjaaja.

Hän on Suuri Ohjaaja.

 

Ja kun Suuren näyttämön palkinnot kerran jaetaan,  kun Kirjat Avataan

sieltä luetaan kaikkien Suurella Näyttämöllä olleiden teot ja tekemättä jättämiset.

Nekin, kun ihmiset eivät tehneet mitään

pelastaakseen syyttömiä ihmisveljiään leijonien kidasta.

Kun he vain istuivat ja katselivat. kun he nauttivat näytöksestä,

ja luulivat olevansa vain katselijoita.

Suuri Ohjaaja kysyy: Teittekö mitään? Ettekö tehneet?

-   Emme, emme me tehneet, olimme itsekin leijonia areenalla...

vaikka luulimme istuvamme katsomossa.

-   Totta on, hyväksyimme pahuuden, julmuuden, nautimmekin siitä,

luulimme olevamme parempia, jalompia...

Voi meitä, olimme osallisia siihen.... voi meitä!

- Menkää!

 

Sinäkin olet Suurella näyttämöllä; mikä on roolisi, sen sisältö ja motiivit?

The end.

tiistai, 22. maaliskuu 2016

Pääsiäisen sanomaa

"Kuin kanaemo siipiensä alle..."

 

Herramme Jeesus puhui (ennustuksessaan Jerusalemin tulevasta tuhosta) – näin: ”...kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet..”    Luuk 13:34


       Kerran sattui, että maatalon pihassa syttyi tulipalo. Pihapiirin rakennukset muodostivat suljetun sisäpihan, ja koska ruoho oli rutikuivaa, palo eteni nopeasti. Tuulen puuskat rakennusten välistä kiihdyttivät liekkejä. Piha-alueella tepasteli tavan mukaan kanoja. Oli myös pieniä keltaisia tipuja. Kun tuli eteni, savu täytti ilman,  kanat joutuivat paniikkiin. Kissat ja koirat olivat jo aikaa sitten loikkineet pakosalle, mutta kanat kaakattivat kuin järjettömät. Pienet tiput säntäilivät ristiin, rastiin ja piipersivät hätääntyneinä. Kun niiden emokana kuuli poikastensa äänen, se kutsui niitä, ja tutun äänen kuullessaan ne juoksivat suoraan emonsa luokse. Tämä levitti siipensä ja sinne poikaset vavisten takertuivat.

      Tuli saavutti kuitenkin jokaisen paikan. Kanaemo ei osannut valita mitään suuntaa, mihin lähteä; kaikkialla oli vain korventavaa kuumuutta ja savua. Tuli tarttui tietenkin kanaemon höyheniin, savu tainnutti sen, se tukehtui ja kuoli. Kytemään se siihen jäi.

      Lopuksi väki sai palon hallintaan. Kun muutamia kyteviä pesäkkeitä tutkittiin, joku potkaisi mustaa savuavaa möykkyä. Mikä se oli? Sen alta lähti viipottamaan joukko keltaisia tipuja. Ne piipittivät kimeällä äänellä, juosten sinne tänne sekopäisinä. Eläviä pieniä tipuja? Tulipalon perästä, savun keskeltä? Kuinka se oli mahdollista. Musta möykky oli niiden emokana. Se oli varmasti kuollut, ei elon merkkiäkään... Mutta sen poikaset olivat säästyneet emon siipien alla, suojassa. Emo oli antanut henkensä poikastensa edestä. Vaaran uhatessa sen puolustusvaisto oli herännyt.

      On tilanteita, että joku antaa henkensä alttiiksi toisten edestä. Näin tapahtuu, jos on rakkautta, välittämistä, empaattisuutta, jaloutta, rohkeutta. Auttaja itse voi menehtyä. Mutta rakkaus ei kuitenkaan sitä laskelmoi. Kanaemolla oli toki eläinkunnan vaistoa, mutta myös sitä välittämistä, jota eläinkunnan taholla nähdään. Poikasia suojellaan, puolustetaan. Jopa oman hengen menetyksen uhalla.

     Näin teki myös Jeesus. Hän otti puolustajan tehtävän. Hän antoi itsensä uhriksi. Hän levitti kätensä, antoi roomalaisten naulojen lävistää ne. Hän otti kantaakseen syntisille kuuluvan  - kuolemantuomion. Nyt Hän kutsuu, suojaansa. Ikuiseen turvaan.

      Tätä Herramme Jeesus tarkoitti. Hän olisi tahtonut (ja aina tahtoo) puolustaa ihmisiä pahan uhatessa. Mutta enimmäkseen Hänet torjutaan, Häntä ei noteerata, ei kelpuuteta. Ihminen viestittää, että pärjää kyllä omillaan! Valinta on vapaa. Mutta onnelliset ne, jotka eivät halveksi Jeesuksen puolustusta, Jumalan suojaa ja turvaa. Viisautta on ymmärtää omien voimien rajallisuus, vahvimpienkin valtiaiden katoavaisuus. Viisautta on, että antaa sielunsa ja elämänsä Parhaimpaan turvaan.

*******************************************

lauantai, 12. maaliskuu 2016

Ajankohta-asiaa. . .

11.3.2016

Käsillä hätäpaasto, Est 4:16-17.

Asiat: seurakunnan, kansakunnan ja yksittäisten uskovien hätä.

Jos voit olla mukana rintamassa, taikka laita viestiä (tietoa) eteenpäin. Tilanne on vakava. Ilm 3:22,  Jooel 2:15-16.

(Huom. Tämän viestin uudelleenkopiointi, siirto muille nettifoorumeille ei ole sallittua.)

-    Blogin pitäjä

 

JK. Iltapäivällä  12.3. Jumala ilmeisesti nyt herättelee monia uskovia, sillä tulee tietoa sieltä ja täältä, että on herätty huutamaan apua Jumalalta, jolle on kaikki mahdollista! Hän, ainoa uskollinen auttaja kuulee ja vastaa! Ollaan kestävät rukouksessa! - ML

torstai, 11. helmikuu 2016

Ystävänpäivää ...

Soiteltiin.

Eräs ystävä vuosikymmenien takaa sanoi, meillä on aina ystävänpäivä, joka päivä! Niin se menee jos ystävyys on aitoa ja rehellistä.

Joku sanoi, ystävän merkki ei ole vain se, että hän ottaa osaa suruihisi, kun sinulla menee huonosti. Todellisen ystävän kriteeri on, että hän ei tule kateelliseksi,vaan on mukana ilossa ja menestyksessäkin!  Siinäpä se? Ja siksi? Todellisia ystäviä on tosi vähän...

* * *

Lue lisää Ystävyyden asiasta, mitä Raamatussa?

Sivulla Etsikkoaika,

osa 4  -  12.2.2016

osa 5 -  15.2.2016

http://findiastory.vuodatus.net/sivut/etsikkoaika