Etsikkoaika?

 

Sisällys

Osa 1  -  Etsikkoaika

Osa 2 -  Kuin kanaemo siipiensä alle...

Osa 3  - On hetki, on aika!

Osa 4  - Ystävyydestä, Raamatussa  (12.2.2016)

Osa 5 -  Ystävyyden tragediaa  (15.2.2016)

__________________________________

 

Osa 1

Mikä sellainen on? Vai onko sitä, ja mitä se tarkoittaa? 

Kyllä, Jumalan maailmasta katsoen ihmisille - ja myös kansoille  - on tarjolla erityisiä aikoja, jolloin on helpompaa ja mahdollista löytää Jumalan asiat: - usko, syntien anteeksiantamus, ikuisen elämän toivo Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän kantoi syntimme, hankki sovituksen ja otollisuuden Jumalan edessä, kun uskomme Häneen.

Jo Vanhan Testamentin profeetta lausuu: "Etsikää Herraa silloin kuin hänet löytää voidaan, huutakaa Häntä avuksi kun hän läsnä on."  (Jes 55:6)  Sitten...  Herramme Jeesus puhui monia asioita, mm. näin:
”Jerusalem Jerusalem, sinä joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi. Mutta minä sanon teille; te ette näe minua ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte: ”Siunattu olkoon hän joka tulee Herran nimeen.” ( Luuk 13:34-35)

” Ja kun hän (Jeesus) tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä. Ja sanoi: Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä mitä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta. Ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet - ETSIKKOAIKAASI tuntenut.” (Luuk 19:41-44)

Miten kävi?  He paaduttivat sydämensä, ja kadottivat etsikkoaikansa. Noin 40 vuotta em:n Jeesuksen puheen perästä roomalaiset hyökkäsivät, Tituksen johdolla. Jerusalem hävitettiin, kivi kiveltä.

------------------------------------------

Osa 2  - kuin kanaemo siipiensä alle...

 

 

Jeesus puhui (ennustuksessaan Jerusalemin tulevasta tuhosta) – näin: ”...kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet..”    Luuk 13:34


Kerran sattui, että maatalon pihassa syttyi tulipalo. Pihapiirin rakennukset muodostivat suljetun sisäpihan, ja koska ruoho oli rutikuivaa, palo eteni nopeasti. Tuulen puuskat rakennusten välistä kiihdyttivät liekkejä. Piha-alueella tepasteli tavan mukaan kanoja. Oli myös pieniä keltaisia tipuja. Kun tuli eteni, savu täytti ilman,  kanat joutuivat paniikkiin. Kissat ja koirat olivat jo aikaa sitten loikkineet pakosalle, mutta kanat kaakattivat kuin järjettömät. Pienet tiput säntäilivät ristiin, rastiin ja piipersivät hätääntyneinä. Kun niiden emokana kuuli poikastensa äänen, se kutsui niitä, ja tutun äänen kuullessaan ne juoksivat suoraan emonsa luokse. Tämä levitti siipensä ja sinne poikaset vavisten takertuivat.

Tuli saavutti kuitenkin jokaisen paikan. Kanaemo ei osannut valita mitään suuntaa, mihin lähteä; kaikkialla oli vain korventavaa kuumuutta ja savua. Tuli tarttui tietenkin kanaemon höyheniin, savu tainnutti sen, se tukehtui ja kuoli. Kytemään se siihen jäi.

Lopuksi väki sai palon hallintaan. Kun muutamia kyteviä pesäkkeitä tutkittiin, joku potkaisi mustaa savuavaa möykkyä. Mikä se oli? Se alta lähti viipottamaan joukko keltaisia tipuja. Ne piipittivät kimeällä äänellä, juosten sinne tänne sekopäisinä. Eläviä pieniä tipuja? Tulipalon perästä, savun keskeltä? Kuinka se oli mahdollista. Musta möykky oli niiden emokana. Se oli varmasti kuollut, ei elon merkkiäkään... Mutta sen poikaset olivat säästyneet emon siipien alla, suojassa. Emo oli antanut henkensä poikastensa edestä. Vaaran uhatessa sen puolustusvaisto oli herännyt.

On tilanteita, että joku antaa henkensä alttiiksi toisten edestä. Näin tapahtuu, jos on rakkautta, välittämistä, empaattisuutta, jaloutta, rohkeutta. Auttaja itse voi menehtyä. Mutta rakkaus ei kuitenkaan sitä laskelmoi. Kanaemolla oli toki eläinkunnan vaistoa, mutta myös sitä välittämistä, jota eläinkunnan taholla nähdään. Poikasia suojellaan, puolustetaan. Jopa oman hengen menetyksen uhalla.

Näin teki myös Jeesus. Hän otti puolustajan tehtävän. Hän antoi itsensä uhriksi. Hän levitti kätensä, antoi roomalaisten naulojen lävistää ne. Hän otti kantaakseen syntisille kuuluvan  - kuolemantuomion. Nyt Hän kutsuu, suojaansa. Ikuiseen turvaan.

Tätä Herramme Jeesus tarkoitti. Hän olisi tahtonut (ja aina tahtoo) puolustaa ihmisiä pahan uhatessa. Mutta enimmäkseen Hänet torjutaan, Häntä ei noteerata, ei kelpuuteta. Ihminen viestittää, että pärjää kyllä omillaan! Valinta on vapaa. Mutta onnelliset ne, jotka eivät halveksi Jeesuksen puolustusta, Jumalan suojaa ja turvaa. Viisautta on ymmärtää omien voimien rajallisuus, vahvimpienkin valtiaiden katoavaisuus. Viisautta on, että antaa sielunsa ja elämänsä Parhaimpaan turvaan.

*******************************************

Osa 3  -  On hetki, aika!

23.7.2013 sanoja

Ps 90:12, ja Saarn 9:11-12, mukaan.

 

On aika unohtaa, vanha maa,

kun kohtaloaan kukaan ei voi vakuuttaa.

Myrskyn raivotessa hukkuu laiva mahtavinkin

saati pieni paattikin!

 

On viisasta pysähtyä, ajoissa!

Maailman myrskytuulet eivät pysy ihmisten rajoissa!

Toinen selviää, toinen hukkuu.

Viisas herää, tyhmä nukkuu.

 

Monta tärkeää on kaikilla meillä

mutta tärkeintä elämän teillä

on todeta tämä:

-   kaikki loppuu kerran,

täällä kukin on vain hetken verran!

 

On aika asiat valmistaa,

kahleet kirvoittaa,

että siivin vapain lentää saa

kun kutsuu Uusi Maa!

 

Jos on nimi Herramme Elämän Kirjassa,

-  taivaassa -

silloin ei pelkoa tuonelan virrassa.

 

Tärkeistä tärkeintä on muistaa,

ettei tule sielua suistaa

ikuiseen pimeyteen, vaivaan,

kun vielä on armon aika,

avoinna ovi Taivaan!

 

________________________________________________________________________________

Osa 4

Ystävyydestä, Raamatun sivuilla..

 

Vaikka ystävänpäivä onkin ihmisten nimittämä juttu (kuten monet muutkin teemapäivät) ystävyys ja ystäväasia löytyy myös Raamatusta!

Ihminen voi olla Jumalan ystävä ja päinvastoin? Jeesus puhui:

” Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.” Joh 15:14-15

       Jumalan puolelta ystävyyteen on siis selkeät ehdot: kuuliaisuus ja tottelevaisuus Jeesuksen ja Jumalan opetuksille, ohjeille, Raamatussa. 

      Ystävyys ihmisen ja Jumalan välillä voi siis toimia. Sen perustana on Jumalan uskollisuus ihmistä kohtaan, mutta se voi toimia vain jos ihminenkin on uskollinen Herraa kohtaan!

      Ystävyyteen kuuluu aina, että ystävyys koetellaan ja testataan. Koska ihmismieli on häilyväinen, Jumala testaa ja koettelee sydämet. Hän antaa rakkaankin ystävänsä joutua mitä moninaisimpiin tilanteisiin ja olosuhteisiin. 2 Kor 1:5-11, 6:1-10, 2 Kor 11:1-33. Room 8:28-39

     Jobia Jumala koetteli kovasti, vaikka tämä oli Jumalan uskollinen ystävä. Joh 29:4. Hän riippui kiinni Jumalassa, vaikka ns. ”ystävät” syyttivät häntä perättömästi, itsevanhurskaudessaan ja ylpeydessään. Lopuksi Jumala lopetti testauksen ja Jumalan siunaus oli aiempaa runsaampi. Myös koetukset olivat Jumalan siunausta! Jumalan luottamuksen merkki! Job 19:29, luku 42.

      Uskollinen sydän ei petä Herransa luottamusta. Vaikka ympärillä sataisi tulisia nuolia, päälle heitettäisiin häväistyksen lietettä, vaikka rinnalle ei jäisi ainoaakaan ihmisystävää! Uskollinen sydän on ja pysyy Herrassaan!  Todellinen rakkaus kestää.

       Näin ovat lukuisat todistajat vuosisatojen aikana todistaneet, että Jumalan ystävyys on kallein aarre ja lahja. Sen rinnalla kaikki maallinen hössötys saati ihmisten mielipiteet ovat roskaa!

 

Ystävyyden toinen puoli? Joh 15:15

  

    ”En minä sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee, vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut isältäni.”

      Jos ja kun Jumala on testannut ja koetellut ystäviksi aikovien laadun, Hänellä on siihen oma osuutensa. Ystäville uskotaan asioita, joita kukaan ei uskoisi haihatteleville sellaisille, 1 Moos 18:17.

      Kun Aabrahamista oli tullut Jumalan ystävä, hänelle saattoi uskoa asioita. Loot oli hinkunut maailman houkutusten perään, ei Jumala voinut häntä lähestyä kun tuho oli kohtaamassa Sodomaa.

      Entä Juudas?Jeesus sanoi: ”Ystäväni, mitä varten sinä tänne tulit?” Matt 26:50. Hänellä oli Jumalan puolelta kaikki mahdollisuudet olla ystävätasolla, mutta hän petti, antoi ahneen sydämensä viedä harhaan! Samoin ilmeisesti kävi Deemaksen, joka rakastui maailman houkutuksiin, 2 Tim 4:10.   Surullista, mutta totta - näitä juudaksia, deemaksia ja pettureita on aina ollut ( Tiit 1:10-13), esimerkiksi siitä, että kaikki eivät suinkaan arvosta Jumalan ystävyyden lahjaa!  Ps 127:2

Onnellinen se, jonka Ylin Ystävä on siis Herramme Jeesus Kristus, se Suuri lammasten paimen. Laulu sanoo:

”Pilvilläkin pimeimmillä siunaus on seurassaan, siksi Herran ystävillä hätää nyt ei milloinkaan!”

____________________________________________________________

 

Osa 5   -   Ystävyyden tragediaa

 

Raamattu kertoo myös erään lajin "ystävyydestä" näin.

" Ja Herodes  ja Pilatus tulivat sinä päivänä ystäviksi keskenään; he olivat näet ennen olleet toistensa vihamiehiä." Luukas 23:12   

      Kun ylipapit vaativat Jeesusta tuomittavaksi kuolemaan, Pilatus ei löytänyt hänessä mitään syytä, roomalaisen lain mukaista kuolemantuomion aihetta. Viisaana valtiomiehenä Pilatus näki muutamalla silmäyksellä että kyseessä oli valtataistelu: -  syyttäjät vaativat Jeesusta pois päiviltä pelkän kateuden myrkyttämänä.( Ehkä he olivat ns. kateudesta vihreitä?) Matt 27:18

      Pilatus kuuli syytöshuutojen sisällöstä totuuden:  Jeesus oli liian suora, liian totuudellinen, liian suosittu! Jeesus oli suorin sanoin sohaissut uskonnollisten ihmisten traditioihin, perinnäistapoihin, ulkokultaiseen itsevanhurskauteen, köyhien sortamiseen, rikkaiden pröystäilyyn, jne. Kaikki sellaisia ongelmia, joita yhteiskunnissa aina esiintyy!

        Jeesus oli köyhien, kurjien ja syrjittyjen tukija, puolestapuhuja. Tätä eivät hyvinvoivat sietäneet. Heidän mielestään köyhät saivat jäädä huonoon asemaansa, koska eivät olleet tarpeeksi uskonnollisia, eivät tunteet Lakia!

        Uskonnollisen vallankäytön idea oli nauttia vain omasta varmasta asemasta, kerätä rahaa köyhiltä. Näytellä hyvin hurskasta roolia! Matt 23. luku. Uskonnolliset johtajat ottivat myös itseensä sen, että Jeesuksella oli sellaista arvovaltaa, mitä heillä ei ollut. Jeesuksen vallankäyttö oli toki Jumalalta saatua, mutta siihen he juuri kompastuivat. He olisivat itse tahtoneet määrätä kaiken, komennella ihmisiä ja jopa Jumalaakin! He olivat ottaneet vallankäytössään tuomarin roolin, ja sen syvällisemmin asioita tuntematta, selvittämättä, he langettivat Jeesuksesta oman tuomionsa. Ja vaativat että roomalainen virkamies Pilatus panisi heidän vaateensa täytäntöön!

      Pilatus näki tämän teatterin lävitse. Hän tajusi valtataistelun idean. Yhä suositummaksi tullut Jeesus nasaretilainen oli piikkinä turmeltuneen ja valtaa himoitsevan uskonnollisen johdon taholle. Hänet oli päätetty raivata pois, murhata jopa! Joh 11:46-53.

       Pilatus tahtoi kuitenkin olla oikeamielinen hallitsija, ei murhanhenkinen lynkkaaja. Hän ei tahtonut tahrata käsiään laittomaan murhaamiseen, oikeusmurhaan. Kun hän kuuli, että Jeesus kuului toisen hallintoalueen virkamiehen vastuulle, hän pyysi virkaveljeä avuksi vaikeaan pulmaan.  Herodes teki, mitä teki .... Luuk 23: 8-11.

     

      Sitten tapahtui eräs kummallisuus? Ennestään vihoisssan toisilleen olleet Pilatus ja Herodes? Heistä tuli yhtäkkiä ystävät!  Ajatella?  Näin nämä salamaystävyyden kaverukset yhdessä totesivat, ettei Jeesuksen tapauksessa ollut roomalaisen lain mukaisia näyttöjä tuomita Häntä kuolemaan!

        Mutta uskonnollisen fanaattisen kiihkon valtaan hurmioitunut kansa alkoi huutaa! Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse! Ja tämä huutosakki pääsi voitolle. ( Niinhän se pääsääntöisesti aina on historiassa mennyt....)

 

       Eikä ole ainutkertaista sekään, että joidenkin kiperien kysymysten ja ratkaisujen tiimellyksessä vihamiehistä voi tulla yllätysystäviä! Silloin, ja edelleen vieläpä nopeammassa aikataulussa. Internet, datasiirrot, hybriditasot...

        Eli, kun historia toistaa itseään, on täysi syy väittää  - että samanlaisia Pilatus-Herodes-Ystävä-Malleja on tulevaisuudessakin edessä. Ja tälläkin ajalla. Päättäjien ja byrokratian hyvä-veli-koneistot, rakenteellisen korruption kerhot, Pimeyden viha-agendat Valkeutta vastaan. Sitä samaa. Samaa lajia.  Ja kansan huudot  pääsevät voitolle...

      Kaikki ystävyys ei siis ole hyvää ja rakentavaa? Eikä "ystävyyden" kriteeksi käy lainkaan se, mitä Pilatus ja Herodes näyttivät. Se oli vallankäyttöön yhdistettyä rikostoveruutta. Sillä oli Jumalan aika, ja valta. Sitten tuli Ylösnousemuksen aamu! Luukas 22:23,  Ilm 1:17-18

 

Totuuden ja oikeuden vaiennettu

pianissimo

voittaa

valheen ja vääryyden infernaalisen kakofonisen

fortissimon!

15.02.2016