Tällä uudella sivulla esillä poimintoja Raamatun profeetallisista seikoista. Sekä VT:N että UT:n sivuilta. Se, joka rukoillen tutkii Jumalan profeetallisen tason kysymyksiä, joutuu hämmästymään monia asioita!  Profetiat, Herran sanat  - eivät monestikaan ole mitään herkkua, eivät pään silitystä! Ei?  On kuin Isä Jumalan vitsa viuhuisi, kuin tulta ja tappuraakin olisi? Mutta Henki auttaa ymmärtämään, että kurittava sanoma, profetia, onkin Hänen rakkauttaan!  Sellaista ikuista ja syvällistä, joka tähtää ihmisolennon lopullisen onnen satamaan: sielun pelastukseen, Taivaan kodin päämäärään! 

Ensimmäiseksi nousee mieleen järkyttävä sanoma, jonka profeetta Jesaja sai vietäväksi Kuningas Hiskialle. Mutta ei hätää! Paha kääntyikin hyväksi, murhe iloksi! 

 

Sisällys

Osa 1 -   Järkyttävä profetia

Osa 2  -  Profetia pakankuninkaalle

Osa 3 -   Kuin kanaemo siipiensä suojaan

Osa 4 -   Tehkää parannus

Osa 5 -   Vakavan menetyksen edessä?

Osa 6  -  Paavali & lahkoasia

Osa 7 -   Paavali kuin "ruttotauti"?

Osa 8 -   Enemmän tulee totella Jumalaa..

*****************************************

Osa 1   - Järkyttävä profetia

Jos on pintaa syvemmältä on perehtynyt profetia-asioihin, mukaan lukien VT:n ja UT:n profetioita, mukaan lukien Ilmetyskirjan järkyttävät ennustukset - voi vain todeta, että profetiat ovat usein aivan muuta kuin ihania leperryksiä! Ihmiset odottavat pääsääntöisesti vain kivoja ja korvaa hiveleviä sanomia, korvasyyhyyn, kuten Paavali asian ilmaisi! Ja tällaisia unettavia sanomia kyllä väärät profeetat ovat kautta aikojen tuottaneet: Rauha, rauha, ei hätää! Jer 23:21-22

     Mutta, Jumalan lähettämät ihmiset profetia-asialla ovat tuoneet myös ne kaikki ikävän tuntuiset sanat, jotka Jumala on katsonut tarpeelliseksi lähettää! Ja oikea profeetta kuuntelee ja tottelee vain Lähettäjäänsä, ei kiemurtele ihmisen toiveiden kavalissa mutkissa! Näin profeetta Miika mm. sanoi:

” Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä Herra minulle sanoo!” 1 Kun 22:14.  Miika uskalsi olla yksinään siinä asetelmassa jossa 400 miestä, kaikki muut Israelin profeetat ennustivat hyvää sotaonnea kuninkaalle. Vain Miikan profetia toteutui. 1 Kun 22:6-37 Muut 400 profeettaa oliva tvalheen hengen sitomia!

     Mitä ajatella siis tästä (inhimillisesti katsoen) järkyttävästä profetiasta? ”Toimita talosi; sillä sinä kuolet etkä enää parane!” ( Jes 38:1)  Asialla oli Jumalan profeetta Jesaja. Ja sanoman saaja oli, kuningas Hiskia. Miltä profeetasta tuntui, viedä noin järkyttävä sanoma: Sinä kuolet! Ja kenelle? Kuninkaalle! Uskomattoman tuntuinen tehtävä, lähes mahdottomalta tuntuva? Voisi ajatella, että tuonkin ajan ihmiset motkottivat.: Ei ole tuo profetia Jumalasta, ei ole rakkautta, ei ole rakkautta!  Mutta Jumalan rakkautta se vain oli. Vaikka Jumalan tiukan sanan miekka viilsi, niin profeetan itsensä kuin Hiskian sydäntä - se vain oli Jumalan rakkautta. Paljon syvempää, viisaampaa, laajakantoisempaa kuin se ”rakkaus” - jota ihmiset hokevat.

    Mitä se järkyttävä profetia sai aikaan? Hiskia alkoi rukoilla, ja hän itki katkerasti Herran edessä. Vaikka oli kuningas, vaikka oli mies, hän itki. Jumala katseli tilannetta. Hän yksin tiesi ja tietää, mistä kaikesta oli kysymys? Mutta Hiskian asennoituminen? Hän ei alkanut solvata profeettaa, ei alkanut vihata, ei käskenyt tappaa profeetta Jesajaa, vaikka kuninkaana olisi ollut siihen valta. Jes 38:2-5

    Hiskia nöyrtyi. Jumalan edessä. Elämän ja kuoleman Herran edessä. Ja ihme tapahtui: Herra antoi Jesajalle jatkotehtävän. Mene ja sano Hiskialle: ”Näin sanoo herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: Minä olen kuullut sinun rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Katso minä lisään sinulle ikää viisitoista vuotta.” Jes 38:5.

    On ymmärrettävää, että profeetta Jesajalle oli helpottavaa viedä tuo lohdutuksen sanoma Hiskialle Ikälisiä 15 vuotta! Ja lopuksi profeetta antoi fyysisen parantumisen konsultaatiota: Hän käski tuoda viikunakakkua ja hautoa sillä Hiskian paisetta, että tämä parantuisi. (Jes 38:21)  Ja loppu hyvin, kaikki hyvin! Ihana on Hiskian kiitoslaulu! Jes 38:10-20. Siinä ovat äärimmäiset kontrastit: Ihmisen avuttomuus, kuoleman uhka - sitten elämän väkevä ääni! ”Katso onneksi muuttui minulle katkera murhe. Sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa.” Jes 38:17

    Hiskia ymmärsi, että sairauden kuritus oli Jumalan rakkautta! Kova sanan profeetalta mursi viimeisenkin inhimillisen kapinan. Ja Jumala kuulu rukouksen. Näki kyyneleet. Käänsi Hiskian elämän tielle! Muistuu sen laulun sanat: Pilvilläkin pimeimmillä siunaus on seurassaan, siksi Herran ystävillä hätää nyt ei milloinkaan!

     Sinä ystävä, joka juuri nyt koet toivotonta mieltä, rohkaistu Hiskian tapauksen sanomalla!  Jumala hallitsee! Sairauden, kovat kohtalot, Hän on elämän Herra!

*************************************

 

Osa 2 - Profetia pakanakuninkaalle

 

Raamatun Sanan aarteet jaksavat hämmästyttää ja innostaa yhä uudelleen! Seuraava tapauskin...  Jumalan kansa oli syntiensä ja paatumuksensa tähden ajettu pakkosiirtolaisuuteen ”baabelin virtain vierille”. Ps 137. Kun 70 vuoden kuritusaika oli lopuillaan, kutsuiko Jumala profeetan kansansa keskeltä toimittamaan vapautusoperaatiota? Ei. Eihän vangeilla, pakkosiirtolaisilla ollut mitään kompetenssia, vain orjuuden ikeitä! Yllätys, yllätys! ”Herra herätti Kooreksen, pakanakuninkaan hengen” toteuttaakseen sanansa. (Esra 1:1.)

Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itsellensä temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa.”  (Esra 1:2)

    Näin Jumala aloitti pakkosiirtolaisten paluuoperaation. Kuninkaan valtuudella, jossa takana Kaikkivaltiaan Jumalan Käsi, heräsivät ensimmäisinä toimimaan Juudan ja Bebjaminin perhekuntapäämiehet, papit ja leeviläiset, kaikki ”joiden hengen Jumala herätti”. (Esra 1:5)  Mutta vielä Koorekseen (= Kyyros)... Jumala siis puhutteli silloisen maailmanvallan, Persian kuningasta! Näin:  ”Minä olen se, joka sanon syvyydelle: Kuivu, minä kuivutan sinun virtasi! Joka sanon Koorekselle: Minun paimeneni! Hän täyttää kaiken minun tahtoni, hän sanoo Jerusalemille: Sinut rakennettakoon! - ja temppelille: Sinut perustettakoon!” ( Jes 44:27-28)    ”Näin sanoo Herra voidellulleen Koorekselle, jonka oikeaan käteen minä olen tarttunut kukistaakseni kansat hänen edestään ja riisuakseni kuninkaitten kupeilta vyöt, että ovet hänen edessään avautuisivat, eivätkä portit sulkeutuisi.” (Jes 45:1)

   Jumalan profeetallinen puhe Koorekselle oli valtava: Ovet avataan, kukkulat tasoitetaan, vaskiovet murretaan, rautasalvat rikotaan. Sitten? Vielä aarteitakin pimeän peitosta, kalleuksia kätköistä!  (Jes 45:2-3) Ja miksi?  ”Palvelijani Jaakobin tähden, valittuni Israelin tähden minä kutsuin sinut nimeltä ja annoin sinulle kunnianimen, vaikka sinä et minua tuntenut. Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa. Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne.” ( Jes 45.4-5)

     Ihmeelliset ovat Jumalan tiet! Kun Hän aikoo toteuttaa jonkin asian, Hänelle on kaikki mahdollista!  ”Minä Herätin hänet (= Koores) vanhurskaudessa, ja tasoitin kaikki hänen tiensä. Hän rakentaa minun kaupunkini, ja päästää vapaiksi minun pakkosiirtolaiseni, ilman maksua ja lahjusta, sanoo Herra Sebaot.” ( Jes 45:13)

* * * *

Tämä VT:n tapaus nostaa mieleen sen, kun apostoli Pietari johdatettiin roomalaisen pakanaupseerin Korneliuksen kotiin. ( Apt 10.luku). Pietari oli ahdaskäsityksinen, vähän rasistiseen ajatteluun sidottu juutalainen. Eikä olisi mennyt ”pakanan” kotiin... kunnes Jumala itse häntä ekstratavoin opasti! Mitä Pietari?

”Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.” Korneliuksen perheelle Jumala lähetti pelastuksen ilosanoman Jeesuksessa!

***************************************************************


Osa 3  - Kuin kanaemo siipiensä alle!

 

Jeesus puhui (ennustuksessaan Jerusalemin tulevasta tuhosta) – näin:

”...Jerusalem Jerusalem, sinä joka tapat profeetat, ja kivität ne jotka on lähetetty sinun luoksesi, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet... Katso teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi.” Luuk 13:34

Kerran sattui, että maatalon pihassa syttyi tulipalo. Pihapiirin rakennukset muodostivat suljetun sisäpihan, ja koska ruoho oli rutikuivaa, palo eteni nopeasti. Tuulen puuskat rakennusten välistä kiihdyttivät liekkejä. Piha-alueella tepasteli tavan mukaan kanoja. Oli myös pieniä keltaisia tipuja. Kun tuli eteni, savu täytti ilman kanat joutuivat paniikkiin. Kissat ja koirat olivat jo aikaa sitten loikkineet pakosalle, mutta kanat kaakattivat kuin etsien jotakin apua. Pienet tiput säntäilivät ristiin, rastiin ja piipersivät hätääntyneinä. Kun niiden emokana kuuli poikastensa äänen, se kutsui niitä, ja tutun äänen kuullessaan ne juoksivat suoraan emonsa luokse. Tämä levitti siipensä ja sinne poikaset vavisten takertuivat.

     Tuli saavutti kuitenkin jokaisen paikan. Kanaemo ei osannut valita mitään suuntaa, mihin lähteä; kaikkialla oli vain korventavaa kuumuutta ja savua. Tuli tarttui tietenkin kanaemon höyheniin, savu tainnutti sen, se tukehtui ja kuoli. Kytemään se siihen jäi.

     Lopuksi väki oli sai palon hallintaan. Kun muutamia kyteviä pesäkkeitä tutkittiin, joku potkaisi mustaa savuavaa möykkyä. Mikä se oli? Se alta lähti viipottamaan joukko keltaisia tipuja. Ne piipittivät kimeällä äänellä, juosten sinne tänne sekopäisinä. Eläviä pieniä tipuja? Tulipalon perästä, savun keskeltä? Kuinka se oli mahdollista. Musta möykky oli niiden emokana. Se oli varmasti kuollut, ei elon merkkiäkään... Mutta sen poikaset olivat säästyneet emon siipien alla, suojassa. Emo oli antanut henkensä poikastensa edestä. Vaaran uhatessa sen puolustusvaisto oli herännyt.

      On tilanteita, että joku antaa henkensä alttiiksi toisten edestä. Näin tapahtuu, jos on rakkautta, välittämistä, empaattisuutta, jaloutta, rohkeutta. Auttaja itse voi menehtyä. Mutta rakkaus ei kuitenkaan sitä laskelmoi. Kanaemolla oli toki eläinkunnan vaistoa, mutta myös sitä välittämistä, jota eläinkunnan taholla nähdään. Poikasia suojellaan, puolustetaan. Jopa oman hengen menetyksen uhalla.

     Tätä Herramme Jeesus tarkoitti. Hän olisi tahtonut (ja aina tahtoo) puolustaa ihmisiä pahan uhatessa. Mutta enimmäkseen Hänet torjutaan, Häntä ei noteerata, ei kelpuuteta. Ihminen viestittää, että pärjää kyllä omillaan! Valinta on vapaa. Mutta onnelliset ne, jotka eivät halveksi Jeesuksen, Jumalan suojaa ja turvaa. Viisautta on ymmärtää omien voimien rajallisuus, vahvimpienkin valtiaiden katoavaisuus. Viisautta on, että antaa sielunsa ja elämänsä Parhaimpaan turvaan.

***************************************************

 

Osa 4  - Tehkää parannus!

 

Suunnilleen jokainen uskova, joka Raamattunsa tuntee, tietää että kaikkina aikoina Jumalan lähettämät palvelijat profeetallisissa asioissa, ovat julistaneet - mitä?  Tehkää parannus!  Ja takuuvarmasti siitä saarnasta eivät ole monetkaan suitsutusta antaneet? Miksi? Koska parannuksen sanaa lähettäessään Jumalakin tietää, että paatumus, turmelus, luopumus, penseys  --- ne ovat vastarintainen maaperä!   Silti Jumala parannuksen kehotuksia lähettää! Hän koettaa herätellä ihmisiä, rakkaudessaan!

      On nähtävä, että Suomi24 profetiapalstalla  juuri parannuksen kehotukset, muistutus siitä, että Jumala on Pyhä, ihmiset tarvitsevat puhdistusta  -  ilmeisesti "parannuksen" sana oli kivenä kengässä?  Näkyi se Paavalin sana, että "eivät siedä tervettä oppia". Hamuavat korvasyyhyyn kaikkea kivaa ja mukavaa viihdettä!

Tässä eräs niistä kymmenistä kirjoituksista, jotka tahdottiin "siivota" pois silmistä!  Viestiarkistosta otettuna tässä parannuskehotuksessa näkyy autenttiset tiedot, ja, kuinka viesti tahdottiin sensuroida pois...

 

1.12.2012 07:52

Profeetall. Sanaa parannuksesta, UT

JOHANNES KASTAJA, Luuk 3:7-11, Matt 3:2

”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.”

”Niin hän sanoi kansalle, joka vaelsi hänen kastettavakseen: Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne: Onhan meillä isänä Aabraham, sillä minä sanon teille: Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.  Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.”

”Niin kansa kysyi häneltä: mitä meidän siis pitää tekemän? ”Niin publikaanit kysyivät, sotamiehet kysyivät, mitäs meidän pitää tekemän? 10-14.

PIETARI, Apt 2:37-38, 3:19-20

”Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?” Pietari sanoi heille:
”Tehkää parannus ja ottakoon kukin kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksiantamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”
Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, ja...”


PIETARI, kasteen saaneelle kristitylle, joka noituuden demonisissa siteissä. Apt 8:20-23  ” Tee siis parannus ja käännyt tästä pahuudestasi ja rukoile herraa – jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä.”

Tämän kuultuaan he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi. Apt 11:18

PAAVALI Apt 17:30-31

”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa....”

JEESUS, seurakunnilleen Ilm 2:16, 21 3:19

Pergamo: ”Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.”

Tyatira: Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luoua haureudestaan. Katso minä syöksen hänen tautivuoteeseen ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät parannusta tee, ja luovu hänen teoistansa. Ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet, ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.

Laodikea: ”Kaikkia joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.”

PAATUNEET, etsikkoaikansa kadottaneet, Ilm 9:21, 16:10-11

”Ja viides enkeli vuodatti maljansa pedon valtaistuimelle ja sen valtakunta pimeni; ja he pureskelivat kielensä rikki tuskissansa ja pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskiensa ja paiseittensa tähden, mutta eivät tehneet parannusta teoistansa."

(Käyttäjätuki on jo vastaanottanut ilmoituksen asiattomasta viestistä.)
*********************************************************************************
Näin tahdottiin haudata sana parannuksesta. ... ja em. kirjoitus sensuroitiin pois...
Mutta vakavaa on se, että kun parannuksen sana torjutaan, sitä vastaan hyökätään, sen tuojaa solvataan --- tulee aika, ettei enää parannuksen mahdollisuutta ole. Etsikkoaika, armon aika on tuhlattu hukkaan!

*****************************************

Osa 5 - Vakavan menetyksen edessä

 

Jeesuksen profetiaa, Luuk 19:41-44

”Ja kun Hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi... (----)
sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.”
Luuk 19: 41-44

     Ihmiset voivat toki itse etsiä Jumalaa, hapuilla Hänen puoleensa ( Apt 17:27), mutta pääsääntöisesti Jumala etsii ihmistä.  ” Etsikää Herraa silloin kun hänet löytää voidaan, huutakaa häntä avuksi kun hän läsnä on.” Jes 55:6.   Kun Herra on läsnä; lähellä – silloin ihmisellä on otollinen hetki hänet löytää! Armossaan Jumala on valmistanut näitä ns. etsikkoaikoja.

”Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella sitä ei vain huomata. Unessa, öisessä näyssä kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa. Silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen, kääntääkseen ihmisten pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä, säästääkseen hänen sielunsa haudasta, ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin. Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessaan, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina.” Job 33:14-19, 20-29.   ”Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti, kolmastikin ihmiselle, palauttaakseen hänen sielunsa haudasta, ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.”

     Valitettavasti useinkaan ei Jumalan puhe tehoa? Ei sanallinen eikä mikään. Rikas mies oli kiinni tämän maailman aarteissa. Eräänä yönä, kaiken ihanuuden unelmissa, Jumala vaati hänen sielunsa. Kaikki loppui. Luuk 12:16-21. Pahinta ei ole ajallisten ja näkyvien menetys. Traagista on sielun ikuinen tuho. Taivaan ulkopuolelle jääminen, hyljätyksi tuleminen Jumalan taholta. Rakkauden ja rauhan maan ovien sulkeutuminen, niin etteivät ne koskaan aukene! ”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? ” Matt 16:26.

    Jeesus itki. Niinkuin vakavinta menetystä itketään. Niinkuin aikoinaan myös profeetta Jeremia itki kansansa tulevaa kohtaloa. Valit 1:16, 3:48-51. Niinkuin profeetta Aamos itki, Aam 5:1.  Niinkuin kaikkina aikoina Jumalan palvelijat ovat itkeneet kammioissaan, kun heille on näytetty ja sanottu se, mikä tuleva on! Kun he ovat nähneet turmeluksen ja paatumuksen saldon. Kalliisti ostettujen sielujen tragedian.  Niin myös apostoli Paavali:  ”Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.” Apt 20:31

     Mutta kyyneleet eivät useinkaan auta. Ei auta itku markkinoilla (sanotaan). Eivät edes Herramme Jeesuksen kyyneleet voineet estää Jerusalemin tulevaa tuhoa! Se tuli.   Etsikkoaika oli ollut ja mennyt. Kun ihmiset paaduttavat sydämensä, kovettavat korvansa Jumalan Sanalta, vihaavat nuhteita, tie on vakavan menetyksen suunnassa!
”... jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häihin, ja ovi suljettiin.” Matt 25:10
Täälläkin? Herran henki todistaa, että on vakavan menetyksen vaara. Jumala ei loputtomasti...

*********************************

Osa 6  - Paavali & lahkoasia

 

Ainoa pätevä ja luotettava viitekehys selvittää ns. lahkoasiaa, on Raamattu. Ihmisten näkökannat, teologiset, psykologiset jne. ovat toissijaisia. Asiat ja ilmiöt tulee koetella, Raamatun sanalla.  (Ne, jotka itse ovat jonkin "suunnan" siteissä, eivät voi lausua useinkaan kantaa, Raamatun auktoriteetilla. Vanha sanonta pätee: "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.")

Puoluekristillisyys   -  lahkojakautumisen "äiti"!

     Alkuseurakunta oli yksi, yhteinen ja jakamaton. Mutta raadollisen ihmisluonnon seikka pisti esille jo kovin varhain? Hellenistien keskuudessa (= juutalaisksi kääntyneet kreikkalaiset) – syntyi nurinaa. Heitä kaiketi syrjittiin ruoka-avun jakelussa. Apt 6:1. Tämä juopa tuli korjatuksi, kun diakonit valittiin tehtäviinsä. Seurakunta ei jakautunut ”hellenistiseen” ja juutalaiseen lahkoon...

     Varsinainen puolueellisuuden fakta näkyy Korintton seurakunnassa. Paavali nuhteli ankarasti tuota lihallisuutta. Puoluehenki kun on lahkoutumisen äiti. He näet riitelivät oppi-isistään.   ”Minä olen Paavalin puolta, minä Apolloksen, minä Keefaan, minä Kristuksen.” 1 Kor 1:11-13.  ”Onko Kristus jaettu?” Paavali kysyy. Ei ole... (Voi vain kuvitella, mitä apostoli Paavali sanoisi tämän ajan lahkoviidakossa eläville kristityille!)   Kristuksen yksi, yhteinen pyhä seurakunta on revitty ja ”jaettu”, turmeltu tuhansiin ”suuntiin” oppi-ja kuppikuntiin ja kirkoiksi itseään nimittämiin porukoihin.

    Raamatun, UT:n opetus on kuitenkin selkeä: Jumalan Ja Kristuksen seurakunta on kullakin paikkakunnalla vain YKSI Jeesukseen uskovien yhteys. ”Että he yhtä (yksi) olisivat.” Jumala ei ole antanut lupaa sellaiseen, että Jeesuksen Kristuksen omistaman lauman päälle ihmiset panisivat nimensä ja leimansa. Sen ja sen seurakunta, se ja se... Se on 100 % näkyvä merkki Kristuksen seurakunnan jakamisesta, lihallisuudesta. Hengellinen uskova tottelee Mestarinsa opetusta!

Paavali ja lahkoasia?

     Paavaliakin tosin syytettiin ”lahkoasiassa”, näin:  ” Me olemme haivainneet että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisen lahkon päämies.” Apt 24:5

    Laaja tapahtumayhteys osoittaa, että nämä valheellisesti syyttävät tahot olivat vihansa ja murhanhimonsa vallassa olevia juutalaisia. Lähes 50 miestä oli tehnyt yhteisen murhapäätöksen, ja tästä syystä Paavali oli pitänyt kuljettaa keisarin sotilaskyydillä Kesareaan! ( Apt 23:20-35)  ”Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa...” Apt 24:14.  No, jokainen Raamattunsa tunteva tietää, ettei Paavalissa oli pisteenkään vertaa lihallista lahkoasiaa! Kun Paavali meni Korinttoon, kenen ”nimessä” hän puhui?

    ”Sillä minä oli päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna.” 1 Kor 2:2 Minkä puolesta Paavali ”kiivaili”?   " Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olet kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.” 2 Kor 11:2

     Ei jää pienintäkään epäilystä siitä, että Paavali oli yhden asian mies! Yhtä pyhää seurakuntaa rakentamassa, kiivailemassa puhtaan Kristuksen morsiusseurakunnan puolesta!  Kaikki, jotka rakastavat Jeesusta, tottelevat Hänen sanaansa. Rakentavat yhtä pyhää pyhien yhteyttä, Kristuksen elävää ja jakamatonta seurakuntaa!  Siinä ei ole vääriä raja-aitoja! Ja sitä "laumaa" yhdistää Pyhä Henki  - yli raja-aitojen - se on Herran oma seurakunta. Ekklesia, ulos kutsuttu. Maailmasta ja baabelista, kristillisestä hajaannuksesta,  ulos kaikista "leireistä". Yhteen, Yhden Pään - Johtajan- Mestarin kanssa!    Apt 20:28,  Efe 4:11-16

******************************************************

 

Osa 7 -  Paavali  - "ruttotauti" ja metelinnostaja?

 

Paavali sai monia pilkkanimiä ja "titteleitä" niiden taholta, jotka vastustivat Jumalaa ja Hänen Sanaansa. Eräs oli "ruttotauti"... Pilkkanimi oli tarkoitettu karkottamaan ihmiset Paavalin läheltä.  Siihen aikaan, ja vielä myöhemminkin, ihmiset olivat niin taikauskoisia, lääketieteen asioissa pimeitä  - että he pelkäsivät varmasti. Kuka nyt tahtoisi ruttotaudin tartuntaa itselleen?

 

Ruttotauti & metelinnostaja...

Paavalin palvelustehtävä oli värikästä, koska se oli elävää! Kun vertaa nykyajan kaavoihinsa paljolti jämähtänyttä ”kuollutta” muotomenokristillisyyttä apostoliseen elämään, se on kuin kuollutta ja kalpeaa valoa auringon voimallisen fuusioenergian rinnalla! ”Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut” - nuhteli Jeesus Sardeen seurakuntaa. (Ilm 3:1-2)

      Paavali suoritti tehtäväänsä Pyhän hengen ympäröimänä, jatkuvan profeetallisen elämän puitteissa. Kun hän kohtasi Jeesuksen Damaskon tiellä, hän sai kohta täsmäohjausta Hengen näyn kautta:  ”Riennä ja lähde pian pois Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan sinun todistustasi minusta.”  ” Mene, sillä minä lähetän sinut kauas pakanain tykö.” (Apt 22: 17-21)  Jatkossakin näkyi sama hengen profeetallinen opastus. Kerran Pyhä Henki esti heitä julistamasta Herran sanaa ( Apt 16:6-9, mutta kohta Henki antoi näyn: ”Tule yli Makedoniaan ja auta meitä!”

     Profeetta Agabus toi myös profetian Paavalille:”Näin sanoo Pyhä Henki: Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin.” ( Apt 21:10-11)  Tämä profetia kävi toteen. Siitä apostolien tekojen luvut 21- 26.

Ruttotauti & metelinnostaja?  Sellaiset tittelit Paavali sai kateellisilta ja murhanhimoisilta uskonnollisilta johtajilta. (Apt 24:5)  Syytökset olivat valheellisia ja perättömiä. Totuus oli, ettei Paavali ollut missään (primääristi) nostamassa meteleitä! Hän julisti Sanaa, sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Hän oli Herran Hengen johdossa ja voimassa. Tätä ne ihmiset eivät sietäneet, jotka sisimpänsä tasolla olivat Pimeyden ruhtinaan sitomia. Ulkoisesta uskonnollisuudesta huolimatta. Metelit syntyivät pahuuden hyökkäyksestä Sanaa vastaan. Pimeyden ruhtinaan vihasta Valkeuden kuningasta Jeesusta vastaan. Sotatila Jumalan ja Saa-tanan välillä, Pimeyden ja Valkeuden valtataistelu!  Näin oli silloin, eikä sen ”siistimpää” näkymää voi olla koskaan, eikä missään, missä Herra henkensä tasolla liikkuu, vähäisten palvelijoiden kautta.

”Ja kaikki jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa, joutuvat vainottaviksi.” ( 2 Tim 3:12) Tämä on kumoamaton lainalaisuus! Jos ei ole ”vainoa” - voi kysyä, onko Jeesus Kristus lainkaan mukana? Sillä pahuus ja pimeys VIHAA jokaista valkeuden totista lasta!

      Paavali oli saanut Hengen kautta selkeän ymmärryksen kroonisesta vainosta itseään kohtaan, eikä hän siis hätkähtänyt... ” Sen vain teidän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat.” ( Apt 20:23).  Paavali ei silti alistunut tämän pahuuden agendan edessä? Miksi olisi pitänytkään? Kun murhanhimoiset juutalaiset hankkivat hänen tappamistaan, hän käytti laillista puhevaltaansa.  ”Miehet, veljet ja isät, kuulkaa, mitä minä nyt teille puolustuksekseni puhun.” ( Apt 22:1)

Mutta myös Herra itse puolusti palvelijaansa: ”Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi:  Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä ole todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa.” ( Apt 23:11)

     Näin Paavali vaelsi ja palveli Pyhän Hengen voiman, viisauden, lohdutuksen ja johdatuksen ihmeellisessä ohjelmassa! Ja lausui kerran: ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.” ( 1 Kor 11:1)  Voi olettaa, että Jumalan hengen voimaa ei näy, koska kristityt pelkäävät, suojelevat omaa nahkaansa, eivät tahdo suostua vainoihin ja kärsimykseen?  Sanan menestys ja vaino olivat apostolien aikana symbioosissa!

*******************************************

Osa 8  -   Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä!

A)

Viime aikoina yllä kirjoitettu Raamatun lause on nostattanut liikehdintää, kun sen lausui ministeritason ihminen. Muistamme, kuka tuon lauseen aikoinaan sanoi; apostoli Pietari. Muistamme ne olosuhteet, joissa se sanottiin. Asetelma ei ollut sellainen, että olisi pitänyt valita "maallisen lain" taikka Jumalan lain välillä. Kysymys oli siitä, pitikö apostolien tukkia suunsa, kun hallintoviranomaisten koalitio ( = hallitusmiehet, vanhimmat, kirjanoppineet, ylimmäiset papit, Apt 4:1-7)  uhkauksin ja vankeudella pelotellen sitä vaativat. Kyse oli siis sananvapauden riiston yrityksestä, uskonnonvapauden asiasta, jos sitä sovellettaisiin tähän aikaan. Pietari ja apostolit  pitivät kiinni laillisesta sananvapaudestaan, Apt 4:20

" Mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet."

Kysymys ei siis ollut lainkaan siitä, että he olisivat ryhtyneet kapinoimaan roomalaisten ylläpitämää laki- ja hallintojärjestelmää vastaan! Kysymys on / oli uskonnollinen, vakaumuksellinen. He tottelivat Jumalaa siinä, että Herramme Jeesus oli jättänyt tehtävän, antanut lähetyskäskyn puhua evankeliumia kaikille luoduille! Jumalan "totteleminen"  liittyi siis vapauteen saada puhua ilosanomaa Jeesuksesta!

Nyt kun ministeri otti em. lauseen iralliseksi toimintaohjeeksi olla noudattamatta jotakin "lakia" - voi vain valittaa sellaista mallia.  Eikä ihme, että se synnytti sellaisen liikehdinnän? Sekaaannusta ja harmia itselleen sanojalle, ja sivullisillekin!

B)

Mutta miten siis on?  Jumalaa tulee totella yli kaiken, eikä vain jossakin yksittäisessä tilanteessa, jossa joku laki (esim. ministerin tuoma aborttiasia) on ristiriidassa Sanan kanssa. Näet, rrkielämän erilaisissa tilanteissa elävä uskova joutuu tavan takaa tilanteisiin, joissa on valinnan paikka: totellako Raamatun Sanaa, Jeesuksen opetuksia, vaiko mennä virran mukana, huutosakissa, joukkohengessä? Kysymyksessä ei monestikaan ole edes se, onko jokin ”laki” taikka säädös vastakkainen Raamatun Sanan kanssa. Ovat vain tämän maailman mallit, turmeltuneet käytännöt, pahuuden sitomat tahot, joiden edessä ei voi kumarrella. On siis valittava lavea tie tai kaita tie?

On valittava kumpaa ”herraa” kumartaa, palvelee? Valinta ei ole aina helppoa kun valintatilanteessa on monia HYVIÄ seikkoja puoltamassa jotakuta tahoa? Esimerkiksi hyvä uskonnollinen, poliittinen taikka toiminnallinen aate ja käytäntö! Miksi ei voisi kannattaa ”hyviä” asioita?

Ja tässä tulee uskollisuus Jumalaa, Jeesusta ja Raamattua tutkinnan eteen? Tämä sana nousee mieleen: HYVÄ on usein PARHAAN pahin vihollinen! Ei ole vaikeaa valita julkinäkyvän pahan ja Jumalan hyvän välillä? Mutta kun pitäisi hyvien ja hyvältä näyttävien seikkojen edessä valita, kumpaa tottelee - se tuottaa monelle pulmia! Ja nyt pohdittavaksi muutama kysymys...

1)

Käyttääkö, tai voiko Jumala käyttää suvereenia valtakuntansa hallintovaltaa esimerkiksi Arkadianmäeltä, Suomessa? Kumpaa kukkulaa moni kristitty katsoo ja kumartaa? Onko Golgatalla ristiinnaulittu Kuningas Jeesus Kristus ylin auktoriteetti? Vai onko Hänen rinnallaan muita ”jumalia”? Ihmisten varaan rakennettuja maailman parantamisen aatteita, joiden parissa Jumalalla ei ole asiaa. Kyllä vai ei? Olkoon puheenne kyllä taikka ei, opetti Jeesus.

2) Voiko ja saako Jumala käyttää vapaasti suvereenia valtakuntansa hallintovaltaa evl-kirkon taikka muissa ”ihmisten seurakunnissa”, uskonsuunnissa, jne? Onko Raamatun Sana niissä ehdottomasti yli auktoriteetti? Miksi Raamattua ja uskollisesti Jeesusta seuraavia uskovia on ajettu ”altavastaajiksi”, on vaiennettu vallankäytöllä monissa ns. seurakunnissa? Miksi siis perinnäistavat ja totutut liturgiat ja meiningit ovat määräävässä asemassa. Näkyy selkeää ristiriitaa Raamatun Sanan, Jeesuksen ja apostolien opetuksen valossa. Kumpaa siis totellaan? Ihmisten puheita, sääntöjä ja määräyksiä? Kumpaa Sinä kumarrat? Jumalaa vai ihmistahoja

3) Ja sitten ytimeen. Onko Jumalalla suvereeni oikeus ja hallintovalta Sinun elämässäsi? Hengessä, sielussa, kehossa, ajatuksissa, sanoissa, puheissa, tekemisissä? Kodissa, raha-asioissa, koko elämässä. Salaisimmissa seikoissa, jotka Jumalan Silmä joka tapauksessa näkee? Siis kaikessa!  Onko asenteesi sellainen, että "tottelet" Jumalaa enemmän?  Vai lipsutko Sanasta, kun pelkäät? Ihmisten mielipiteitä, yksin jäämistä, vainotuksi tulemista, jonkun edun menetystä? 

4)  Onko Jumala ylin auktoriteetti, koskien erilaisia kiistakysymyksiä? Totteletko ”enemmän Jumalaa kuin ihmisiä?”. Jos ihmisten puheet, säännöt, tavat ovat Raamatun opetuksen vastaisia, totteletko Jumalaa`? Sanojia ja toimitsijoita voivat olla ketkä tahansa. Poliitikot, papit, piispat, paimenet, pomot, hallintoviranomaiset, uskonnolliset ”johtajat”, eksyttävät villitsijät, viettelijät, taikkapa vain läheiset ihmiset. Kenen puolelle kallistut ristiriidan tullessa?

C) 

Raamatun Sanan ja Jeesuksen opetusten tulee olla tosiuskovan ehdoton käsikirja. Muut käsikirjat, sääntökirjat, oppirakennelmat - mikäli ovat ristiriidassa Sanan kanssa, ne ovat ehdottomasti toissijaisia ja hylättäviä. Kun valinta on edessä. Lopunajan uskovien vaino tulee olemaan fakta. Mutta on monia lupauksia niille, jotka ”kärsivällisesti” seuraavat Ristin Herraa opissa ja elämässä.

”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut keotuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin, koettelemaan niitä jotka maan päällä asuvat.” Ilm 3:10 Herra on totinen ja uskollinen apu jokaiselle, joka riippuu Hänestä kiinni!

”Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta...” Ilm 12:11. ”Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” Ilm 14:12, Ps 91:14-15

Lopuksi. "Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan."   ( Joh 14:23)

Pohjimmiltaan kyse on siis siitä, että rakastaa Herraa yli kaiken!