UT:n seurakuntamalli ja toiminta

 

Tällä uudella sivulla on tarkoitus tarkastella UT:n opetuksen mukaista seurakuntamallia. Oppikirjana siis Raamattu, joka tulee olla ahkerassa ja aktiivisessa tasossa, kun kysellään tätä kysymystä. Monet isien perinnäistavat ja muut joutuvat kyllä Sanan edessä roskakoriin heitettäviksi. Sana on ylin auktoriteetti, vaikka sitä nykyisin pidetään toisarvoisena erilaisten ihmistekoisten oppien ja opetusten syrjässä.  Lukijana Sinun tulee siis itse lukea Raamatustasi  se, mitä tälläkin sivulla on. Lukea ja rukoilla Jumalan edessä.  Näin Pyhä Henki saa mahdollisuuden opettaa, eikä se opetus ole valhetta vaan totta. 1 Joh 2:26.

      Tämä uusi sivu on Jumalan antama haaste ja tehtävä. Syykin käy selville aiheen käsittelyn myötä. Tämän sivun aiheesta syntyy lyhyestikin tarkasteltuna kohtalaisen paljon tekstiä, kokonaisuus on jaettu osiin, otsikoihin. Muun muassa seuraavia:

 

  • UT:n seurakuntamalli, hallinto

  • UT:n seurakunta ja opetus

  • UT:n seurakunta ja naisten tehtävät

  • UT:n seurakunta ja armolahjat

  • UT:n seurakunta – ja baabelin hajaannuksen kirous

_____________________________________________________

 

Sisällys:

Osa 1 -   UT: n seurakunta – ja baabelin hajaannuksen kirous

Osa 2   - UT:n seurakunta ja naisten palvelustehtävät

Osa 3  -    Kristityn kasvu: alaikäisestä täyteen miehuuteen Kristuksessa!

Osa 4 -    Mikä on ns. Yhden Jakeen Oppia - naisten asiassa?

Osa  5   -   Vallanhimon näyttöjä UT:n aikana

___________________________________________________________________

 

Osa 1 -   UT: n seurakunta – ja baabelin hajaannuksen kirous

 

Aloitan nyt tästä.

     Jos Jeesuksen Kristuksen seurakunta olisi siinä asemassa ja statuksessa, johon seurakunnan Pää, oli – ja on – sen tarkoittanut, moniakaan (nykyisiä) ongelmia ja kiistakysymyksiä ei näkyisi.

     Jos seurakunta olisi kuuliaisuudessa Jeesuksen opetuksia kohtaan: Uusi Käsky ja  ”yhtä olemisen” rukous, totellut Jeesusta Mestaria, me emme eläisi keskellä tätä hirvitystä!  Joh 13:34-35, ja Joh 17:20-23

       Tämä Kristuksen ruumiin (= seurakunnan) hajalle revitty tila, joka häpäisee Jumalan kunnian, synnyttää pilkkaa ja epäuskoa maailman taholta. Syystä ja aiheesta.  Ei ihme, etteivät ihmiset tahdo uskoa, eivät hevin tulla ns. seurakuntiin? Kun kristikunta on jakaantunut satoihin kirkkokuntiin, suuntiin, kuppikuntiin, lahkoihin, eriseuroihin, se on kuin uskoton portto. Ei pyhä, pyhittynyt Kristuksen morsiusseurakunta, Herran opetuksille uskollinen.

 

Puoluekristillisyyden hapatus

     Jo Paavalin aikana näkyi tämä turmeluksen oppi: puoluekristillisyys. Paavali nuhteli tästä riitelystä. Oli Paavalin puoluetta, oli Apolloksen, Keefaan, ja jopa Kristuksen kannattajia. 1 Kor 1:10-17. Silti Korintton seurakunnassa vielä oli Jumalan säätämä malli: Kullakin paikkakunnalla tulee olla vain yksi Jeesukseen uskovien seurakunta, yksi lauma ja yksi Ylipaimen, sekä seurakunnan pavelijat. Tiit 1:5-9.

      Nykytila? Jakamattomaksi tarkoitettu Kristuksen Jeesuksen seurakunta on sekä paikallistasolla että globaalisti jakaanunut ja pirstoutunut pilalle. Häväistyksen ja pilkan aiheeksi maailmalle, niin että ihmisten on työlästä uskoa Jumalaankaan. Joh 17:20-23. Riitelevät, eripuraiset ja toraisat porukat eivät hevin vedä puoleensa? Kristillisyys on kadottanut ns. suolan, se on käynyt mauttomaksi. Samoin kristikunta ei enää ole sellainen kirkas valo, jollaiseksi Jumala on seurakuntansa tarkoittanut. Valo on sumentunut ja samentunut. Matt 5:13- 14.

     Kun seurakunta on kuin kaikkein pahin riitelevä ja toraisa yritys, miten se kiinnostaisi asiakkaita? Uskovat kinastelevat ja saivartelevat oppikiistoissaan. Näkyy vallanhimoa, rahanahneutta, kateutta, ylpeyttä, epärealistista paisumista yli normaalien rajojen. Uskovien yhteisöt ovat monesti kuin sirkustemppuja tekeviä viihdeareenoita, joilla temppuja tekevät huijarit naruttavat herkkäuskoisia ja vaikeuksissa olevia ihmisparkoja.

       Suola on totisesti kadonnut. Valo on pimeää, ei kirkasta Kristusta, vaan linssiluteina ovat erilaiset gurut ja vallanhaluiset, rahanahneet eksyttäjät.

 

Alkuperäinen säädös on kumoamaton

  

   Jumala ei ole tietenkään kumonnut sitä autenttista seurakuntamallia, josta Jeesus puhui, joka näkyi alkuseurakunnan ja apostolien aikana. Ei tietenkään! Kaikkina kristillisen historian aikana on ollut se piskuinen lauama, ne jotka eivät ole notkistaneet polviaan baalille, Baabelin hajaannus-kristillisyydelle. Room 11:3-5. He ovat sydämissään päättäneet kunniottaa yli kaiken Jumalaa, Jeesuksen Uutta Käskyä, Joh 13:34-35. Pyhä Henki on valaissut heidät näkemään sen autenttisen seurakuntamallin, jollaiseksi Jumala Pyhän seurakuntansa tarkoitti.

      Nämä morsiussielut ovat ikävöineet nähdä tätä pyhää ja yhtä laumaa! He ovat Ylkänsä edessä murehtineet nykyistä hajaannusta, sekaannusta, Kristuksen seurakunnan häväistystilaa. Sydämissään he ovat päättäneet totella Sanaa. Ja praktisella tasolla he ovat ottaneet ohjeekseen sen, etteivät kannata suunta-ja puoluekristillisyyttä, vaan suhtautuvat siihen niinkuin muuhunkin lihalliseen ja ihmistekoiseen turmelukseen, kristikunnassa. Gal 5:19-21.

      Kuitenkin vain satunnaisesti tämä Jeesuksen opetus on käytännössä toiminut. Syynä ovat nämä suuntien vallankäyttäjät, jotka kohtelevat Jeesuksen lampaita kuin Yksityisomaisuutenaan, ja vartioivat heitä kateellisina, etteivät ne vain juoksisi toisten kanssa yhteen. Syynä usein raha, ja vallanhimo. Lampaiden on kustannettava Paimentensa toimeentulo. Hes 33. luku. He eivät ole muistaneet, että ”kaitsevat Herran laumaa” ! Apt 20:28, 1 Piet 5:1-4. Tästä on näkynyt vuosikymmenien aikana monia esimerkkejä.

 

Osa 2   -  UT:n seurakunta ja naisten palvelustehtävät

 

Hyvin yleinen väite ja  "oppi" on, ettei UT:n seurakunnassa nainen saa opettaa? Tämä on vanha tuttu fraasi ja ns. Yhden Raamatunjakeen Oppi (1 Tim 2:11-12) johon pienisieluiset, ymmärtämättömät ja usein tahallisen  kielteisyyden ja kateuden sitomat ovat jumittuneet. Heillä on naisia vastaan lyömäaseena tämä yksi ainoa em. Raamatun jae, sekä lisäaseena 1 Kor 14:34-35. He ovat usein suhteellisuustajunsa tasolla pimentyneitä. Onhan Raamatussa, sekä VT:ssa että UT:ssa paljon muutakin naisia koskevaa kuin nuo pari Paavalin esitystä! Mutta pimeyden rajoittuneessa tilassa he eivät osaa eivätkä ede tahdo ymmärtää asioiden synteesiä.

      Pitkän juoksun käytännön kokemus kuitenkin on osoittanut, että mies jolla on terve itsetunto, joka kunnioittaa Jumalaa, hän kunnioittaa myös naisia - Jumalan luomia, Jeesuksen Kristuksen verellä lunastettuja. On nähty, että miehet joilla on negatiivisia kokemuksia naisista: - äidit, naisopettajat, tms. ovat fanaattisimpia naisten tallaajia. He eivät ole parantuneet tunne-elämän traumoistaan, ja ovat siis kykenemättömiä hengelliseen ajatteluun. Sielullinen, tunnetason (traumaperäinenkin?) motivaatio vangitsee heidät kielteiseen asenteeseen. Kun tähän vielä yhdistyy uskonnollinen fanaattisuus, lopputulos on epäraamatullinen sekasotku. Siksi tämä naisten – sisarten – asia ja asema vaatii koettelun Raamatun Sanalla.

 

Yleistä naisista, Jumalan edessä

 

Jumala loi sekä miehen että naisen. Molemmat ovat yhdenvertaisia eläviä sieluja, ja ovat yhtälailla ”elämän armon perillisiä”, 1 Piet 3:7. Sana kehoittaa osoittamaan kunniotusta vaimoja kohtaan. Moni mies on tämän kääntänyt siten, että naisia kohtaan pitää osoittaa halveksumista. (?)

     Jo VT: n aikana Jumala osoitti, että naiset ovat Hänen edessään ihmisiä. Mooseksen ja Aaronin mukana oli myös Mirjam, palvelusta tekemässä. Sitten VT on täynnä monia esimerkkejä naisten tehtävistä. Olipa sellainenkin tilanne, ettei löytynyt yhtään rohkeaa miestä 40 000 miehen joukossa, mutta Jumala löysi naisen: Debora. Tuom 5:7-8. Hän toimi sekä profeettana, tuomarina, että joukkojen johtajana. Tuom 4:1---  Oli myös muita naisprofeettoja, vaikka suurin osa VT:n profeetoista oli miehiä. Lukekaa.

    UT osoittaa kiistattomasti, että Jumala arvosti ja arvostaa naisia yhdenvertaisesti miesten kanssa.(Olisikin aika omituista, että Jumala loi naisen, ja sitten hyljeksisi ja halveksisi tätä? Onneksi niin ei ole. Jumala ja elämä tarvitsee niin miehiä kuin myös naisia. Kuka uusia miehiä synnyttäisi, jos ei naiset?)

      Jeesuksen vaellus ja teot osoittavat täysin selkeästi, että Hän ei kategorioinut naisia alempaan kastiin. Jeesus osoitti naisille kunnioitusta. Hän ei estänyt naisia seuraamasta itseään, ei kieltänyt heitä opiskelemasta Jumalan valtakuntaa, vaan päinvastoin arvosti sitä (Martta & Maria!).  Niinpä kävikin, että rstin juurella oli enemmän naisia kuin miehiä,  kun Jeesus surmattiin. Joh 19:25-27. Ja niin myös kävi, että ensimmäinen Jeesuksen lähettiläs = ylösnousemuksen todistaja oli nainen, Magdalan Maria. Joh 20:17-18.

 

UT: n seurakunta, ja Pyhän Hengen voima?

 

Kun Pyhä Henki helluntaipäivänä vuodatettiin Yläsalissa, siellä olivat sekä veljet että sisaret. Jeesukseen uskovat. Apt 2:1 Pyhä Henki vuodatettiin, eikä Jumala tehnyt rajoitusta miesten ja naisten kesken. Toteuttui profeetta Jooelin ennustus: ”Myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatn henkeni.” Jooel 2:29. Kun Jumala vuodatti Pyhän Hengen lahjan myös naisten päälle, se osoittaa että Hän piti ihmisiä samanveroisina. Hengen voima annettiin nimenomaan Jumalan tehtäviä varten!  Apt 1:4- 8.

    

Kreikkalaiset seurakunnat, naisten käytös?

      Kun Jeesuksen lähetyskäskyn myötä evankeliumi levisi, ja paikallisseurakuntia syntyi myös ns. pakanoiden keskuudessa, on katsottava, miten niissä näkyy naisten asema ja tehtävät?

       Paavali kirjoittaa Timoteukselle naisten käytöksestä ( 1 Tim 2:9-15) siinä puhutaan ”oppimisesta” ja opettamisesta. "Mutta minä en salli että vaimo opettaa..."

       Tietenkään ei tullut kuuloonkaan, että pakanaseurakunnan oppimaton nainen opettaisi miestään! Juutalaiset naiset sentään tunsivat Pyhät Kirjoitukset, he saivat olla kuulemassa sanaa synagoogissa, ja kotona miehet opettivat heitä.

      Historiaa tuntevat tietävät, että kreikkalaisessa kulttuurissa naisilla oli vapaamielinen käytös, he saattoivat olla korkeassakin asemassa yhteiskunnassa. Paavali oli oikeassa siinä, että Jumalan seurakunnassa pidettiin järjestystä yllä. Hengellisesti keskenkasvuinen kristitty - olkoon mies tai nainen - ei ole valtuutettu Jumalan puolelta opettamaan toisia. Ensin pitää oppia ja kasvaa itse, ja vasta sitten on ehkä aika puhua Sanaa toisille?

     Sitten,  Paavali lausui nuo paljon (lyömäaseena) käytetyt sanat ”vaimot olkoot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua...” 1 Kor 14:34-35.

      Paavalin kehotus oli looginen ja tarpeellinen näin. Juutalaisessa synagoogassa naiset olivat eri osastossa miesten kanssa. He olivat oppineet sivistyneen käytöksen kun Jumalan huoneessa oltiin.  Näin eivät tehneet kreikkalaiset naiset. Heillä ei ollut hengellisen käytöksen perinnettä. Kun Paavali em:ssa kohdassa sanoo, että ”häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa”, se tarkoitti epäsopivaa jopa epäsiveelliseltä näyttävää käytöstä. Kuvitelkaa nyt, että esimerkiksi kirkossa tai hengellisessä kokouksessa naiset supattasivat vieressään istuvien vieraiden miesten kanssa? Sivistymätöntä ja asiatonta. On kiintoisaa, että Paavali käyttää tästä naisten puhumisesta verbiä (laleo) joka ei tarkoita saarnaamista, vaan lörpöttelyä, höpötystä, supattelua, juttelua.

      Oli aivan selvää, että kun pakana-kristityt, kreikkalaiset naiset käyttäytyivät epäsopivasti kokouksissa, heitä piti ojentaa. Heidän tulee oppia sanaa, mutta ei häiritä julkisia kokouksia. Juutalaisuskoisia naisia ei tällä alueella tarvinnut opastaa.

      Samassa luvussa ( 1 Kor 14.)   ei Paavali kuitenkaan kiellä eikä estä profeettoja puhumasta, joukossa siis myös naisia. Paavaliin ei siis voi vedota siinä, etteivät naiset saisi puhua Jumalan sanaa.   Kun Paavali kirjoittaa Timoteukselle naisten käytöksestä ( 1 Tim 2:9-15) siinäkin puhutaan ”oppimisesta”. Naisen tuli pakanaseurakunnassa oppia Sanaa.

 

Voiko nainen puhua Jumalan sanaa UT:n seurakunnassa?

 

Kysymys on täysin tarpeeton. Kyllä voi. Pyhä henki saa opettaakin, eihän muuten kukaan evankelista tai profeetta voisi toimia?  Kun Jumala on antanut puhumisen taidon myös naisille ( ei luonut heitä mykäksi)  jokainen uskova nainen saa ja voi puhua Jumalan Sanaa Raamatun luvalla.  Kysymys on kuitenkin hengellisestä tehtävästä, joten sen tulee perustua Jumalan johdatukseen.

     Kun muinoin Jumala antoi sanan jopa mykän Aasin kautta – Bileamille - onhan nainen enempi kuin aasi? Mitä opettamiseen tulee, on syytä muistaa, että sama Paavali joka muistutti Timoteusta vaimojen oppimisen asiassa (1 Tim 2:11-12) - sama Paavali ei kieltänyt eikä estänyt juutalaisen Priskillan - Akylaan vaimon – tehtävää. He molemmat toimivat seurakunnan johdossa, opettivat, sehän on selvää. Apt 18:1-3, Room 16:3-5, 1 Kor 16:19.

      Sama Paavali, joka muistuttaa Timoteusta naisten oppimisasiassa, kirjoittaa näin:  ”Kun mieleeni muistuu se vilpitön usko, joka sinulla on, ja joka ensin oli isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella, ja joka siitä olen varma - on sinullakin.”  2 Tim 1:5

      Kuka, ketkä opettivat Timoteusta? Hänen isänsä oli kreikkalainen, äiti juutalainen. Häntä opettivat naiset: isoäiti ja oma äiti. He tunsivat Jumalan Sanaa. Äiti ei voinut opetella ”kotona omalta mieheltään” uskonasioita, mutta kiitos Jumalan he olivat Sanaa oppineet. Näin hyvän Sanan kylvö kantoi hedelmää Timoteuksen elämässä. Apt 16:1-3.

     Mutta jos siis olisi Jumalan tahto ja suunnitelma, että naiset olisivat hiljaa koloissaan, ei evankeliumin asia olisi moneenkaan maailman kolkkaan levinnyt? Jumala on tarkoittanut, että jokainen uskova kasvaa tervettä kasvua, alaikäisestä täyteen miehuuteen Kristuksessa. Täysi-ikäisyyden tasolle, jossa otetaan vastuu niistä palvelustehtävistä, joihin Jumala johdattaa.  Kun riittävän pitkään rukoilee, kyselee ja nöyrtyy Herran Väkevän käden alle, Hän kyllä antaa selkeät ohjeet ja rajat, missä palvella Jumalaa ja lähimmäisiä!

       Toiset naiset palvelevat Jumalaa kodeissaan, kasvattavat lapsia, hoitavat kotia. Toisia Jumala kutsuu valtakuntansa ja Sanansa palvelustehtäviin, eikä heihin voi millään soveltaa Paavalin sanaa (1 Tim 2:11-12). Kaikilla naisilla ei ole perhettä, kaikki eivät synnytä lapsia. On naisia, joilla ei ole ketään miestä, jonka luona istua ja oppia. Kun siis miehet käyttävät naisia dominoivassa syndroomassaan lyömäaseena tuota (1 Tim 2:11-12)  Paavalin jaetta, he samalla paljastavat oman absurdin tasonsa.  Ja. kun jotkut vallanhaluun eksyneet koettavat sivusta komentaa jopa ikääntyneitä ja Sanassa vahvoiksi kasvaneita mummoja "kotiin istumaan ja uskomaan"  ei tarvitse kysyä, mitä lajia he edustavat? 

  

Osa 3   Kristityn kasvu: alaikäisestä täyteen miehuuteen Kristuksessa!

 

Hengellisessä kasvussa pätevät samat kasvun ja oppimisen lainalaisuudet kuin kasvussa ylipäätään.  Ensin uskova on hengellinen lapsi, nauttii maitoruokaa. 1 Kor 3:1-2, 1 Piet 2:2.

      Hän on lapsi, hengellisissä asioissa. Hänen tulee kunnioittaa hengellisiä isiä ja äitejä, ja suostua heidän kasvatukseensa ja kuriinsa (jos se on tervettä lajia). Ennen kaikkea, alusta alkaen - uskovan tulee nauttia ”Sanan väärentämätöntä” maitoa. 1 Piet 2:2. Siinä on hyvän ravinnon kaikki kasvuaineet.

     Yleensä jokainen uskova elää myös murrosikäisen kasvuvaiheen. Siinä vaiheessa uskova alkaa usein protestoida opetuksia vastaan. Hän alkaa kasvaa yksilölliseksi uskovaksi, siihen suuntaan mihin Jumala on häntä aikonut. Hän alkaa kysellä tarkoitustaan ja tehtäviään Jumalan valtakunnassa.    

      Surullista on tämä fakta: Tässä vaiheessa erittäin moni jää kasvussa jumiin. Seurakunnissa pidetään sellaista lasten-tarha-kuria, että kaikkien on kiltisti istuttava penkissä, ja syötävä mukisematta niitä annoksia ja oppeja, joita pöntöstä annetaan.

      Näitä alaikäisiksi, murkkuikäisiksi kasvussaan pysähtyneitä uskovia on säälittävän paljon. Heistä ei ole iloa Jumalalle, eikä apua ihmisille. He ovat jääneet orjiksi, holhouksen alaisiksi, joita paimenet paimentavat. He eivät paikkaansa ole löytäneet. Vahvaa ruokaa heille ei ole tarjottu, koska opettajat itse ovat oppimattomia. Lukekaa Hebr 5:11-14.  Ne, joiden olisi pitänyt kasvaa jo ”opettamaan” toisia, olivat edelleen lastenkamari-ruuan parissa. Tämä ei ollut eikä ole Jumalan taho ja suunnitelma.

      Jumalan tahto ei ole, että uskovat räpiköivät alaikäisinä, murkkuikäisinä, toisten holhouksen alaisena läpi elämänsä. Ehdottomasti se ei ole Jumalan suunnitelma.

       ”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi, toiset opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.

       Kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa,  täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapeleissä ja eksytyksen kavalissa juonissa.  Vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme hänen joka on Pää, Kristus."  Efe 4:11-15.

 

Jumalan tahto siis on, että kukin kristitty kasvaa ohitse alaikäisyyden, murkkuikäisyyden ja lopuksi on Jumalan valtakunnan täysivaltainen kansalainen. Ottaa vastuun elämästään, asioistaan, eikä ole enää holhouksen alainen. Jumala auttaa jokaista kasvuun halukasta löytämään oikean palvelustehtävän. Pyhä Henki jakaa armolahjoja, tehtäviä. 1 Kor 12:1-31, Room 12:4---

      On tärkeää muistaa ja tietää, että ”Jumala itse on asettanut jäsenet, itse kuinkin ruumiiseen (srk) niinkuin hän on tahtonut”.. 1 Kor 12:18. Tämä on suvereeni Jumalan oikeus, ja tarkoittaa, etteivät ihmiset voi eikä saa puuttua Jumalan päätöksiin.

      Jokainen uskova tarvitsee toisia uskovia, rakentuakseen yhteisestä uskosta. Kaikki yhteys ei kuitenkaan rakenna vaan repii. Rakentumista ja kasvua estää usein uskonnollinen vallankäyttö, jossa toiset "herroina halliten"  tahtovat sanella toisen elämästä. He valtuutensa ylittäen ovat kuin Harrasta-Kaitsijan roolissa.  "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.". Apt 4:19

________________________________________________________________________

 

Osa 4 -  Mikä on ns. Yhden Jakeen Oppia - naisten asiassa?

 

Kristityt ovat kautta aikojen sepitelleet ns. ”yhden jakeen oppeja”. Tutustumatta lainkaan Raamatun kokonaisilmoitukseen ko. asiassa, he ovat kehittäneet Yhden Jakeen koulukuntia. Eräs järkyttävän pimeä esimerkki koskee naisten asiaa Uuden Liiton seurakunnassa. Tässä esimerkki:

”Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnan kokouksissa, siellä heidän ei ole lupa puhua...” 1 Kor 14:33-35

       Tästä – yhdestä - lausekoosteesta ovat monet vetäneet sen ”opin”, minkä siis? Sen, etteivät UT:n seurakunnassa saisi naiset palvella. Tämä iljettävä ”oppi” on täysin Jeesuksen esimerkin, apostolisen käytännön ja Jumalan sanan vastainen. Näin:

      Kyseinen tilanne tapahtui Korintton pakanaseurakunnassa. Kreikkalaiset naiset käyttäytyivät kokouksissa epäasiallisesti. He supattelivat, höpöttivät kesken puheiden, kyselivät vierailta miehiltä, mitä joku opetus tarkoittaa?  ”Heidän ei ole lupa puhua”?  Puhumista tarkoittavat verbi on ”laleo”, joka ei tarkoita saarnaamista, Sanan julistusta - vaan lörpöttelyä, juttelua, kuiskimista, jne.

       On aivan varmaa, että jos Paavali olisi Suomessa vastaavassa kokouksessa, jossa naisväki supattelisi, höpöttäisi, juttelisi puheen aikana, kyselisi vieressään istuvilta miehiltä  -  Paavali antaisi ihan saman ohjeen: ”Kysykööt kotonaan, omilta miehiltään!”. Voi kuvitella miten sekavallta sellainen kokous vaikuttaa, jossa supatellaan, kuiskitaan, höpötetään.

       Kreikkalaisilla naisilla oli erilainen kulttuuritausta. Juutalaiset naiset osasivat käyttäytyä Jumalan sanan kuulossa asiallisesti. Heitä ei Paavalin tarvinnut ”opettaa” - käytöksen suhteen.

 

Naisten tehtävät UT:n seurakunnassa

       Sama Paavali, joka opetti hyviä käytöstapoja kreikkalaisille naisille, sama Paavali kannustaa naisia evankeliumin työssä. Hän teki yhteistyötä juutalaisen Akylaan ja hänen vaimonsa Priskillan kanssa. Tämä pariskunta toimi seurakunnan johdossa. Apt 18:1---, Room 16:3---5. Paavali ei käynyt komentamaan, että Priskillan pitäisi istua kotona! Apostoli näki, että Jumala oli myös tämän naisen palvelustehtävään kutsunut. Eikä Paavali ruvennut Jumalaa ”neuvomaan”...

 

Sitten. Paavali oikein kehottaa Synsygukseni (Synsygus > saman ikeen alainen, yhteen liitetty; toveri, avustaja)

”Pyydän sinua uskollinen työtoverini: auttamaan näitä naisia, jotka ovat minun kanssani taistelleet evankeliumin puolesta, samoin kuin Clemens ja muutkin työtoverini...” Fil 4:2-3 v. 1992 käänn.

       Siis? Paavalilla oli naisia työtovereina. He olivat taistelleet evankeliumin asialla, Paavalin rinnalla?

      Tämä ei ole uutta eikä outoa niille, jotka lukevat Raamattua kokonaisuutena. Mutta jotka jonkun negatiivisen vaikutuksensa syystä ovat antipatiassa naisia kohtaan, he eivät lue muita kuin niitä paria jaetta, joissa Paavali opettaa naisille käytöstä, kokouksissa.

      Kiitos Jumalalle, Hän on kaikkina aikoina tarvinnut ja kutsunut myös naisia tehtäviinsä. Raamatun historian aika oli kuitenkin sellaista, että naisten päätehtävät liittyivät kotiin ja perheeseen. Ne eivät ole koskaan estäneet Jumalaa antamasta naisillekin palvelustehtäviä Hänen valtakuntansa asioissa.

Kun lupaus Pyhän Hengen vuodatuksesta toteutui 1. helluntaipäivänä, Pyhän Hengen voitelu annettiin sekä miehille että naisille.

”Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niin päivinä vuodatan henkeni.” Jooel 2:29.

 

Miksi voima?

       ”Vaan kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman ja tulette olemaan minun todistajiani...”

Apt 1:8.    Pyhän Hengen voima ja armolahjat annettiin myös naisille, miksi? Jumalan valtakunnan palvelustehtäviä varten! Kiitos Herralle!

      Jumala ei ole epälooginen, eikä puolueellinen. Hän ei ole kierosilmäinen, kielteinen eikä halveksi luotujaan, siis naisia.

      Kristikunnan piireissä näkyvä naisviha ja – vaino nousee usein niiden (miesten) sisältä, joilla on itsellään selvittämättömiä naisasioita. Anteeksiantamattomuudesta nouseva viha, äitiä, naisopettajaa, jotakuta muuta naista vastaan? Terveellä ja tasapainoisella itsetunnolla elävä mies, joka myös hengellinen ( ei lihallinen; sielullinen) - ei asennoidu vihamielisesti Jumalan luomiin ihmisiin, naisiin. Joka kunnioittaa Jumalaa, kaiken luojaa, kunnioittaa myös Hänen luomistekojaan!

 

Osa  5   -   Vallanhimon näyttöjä UT:n aikana

 

Jo UT: n evankeliumit näyttävät avoimesti ja paljastetusti sen, mitä ihmisen "vanhassa aatamissa" muhiva vallanhalun synti tuottaa esille? Aloitetaan ytimestä... 

       Jeesuksen oppilaat spekuloivat kysymyksellä: ” .. kuka meistä on suurin”, Luuk 9:46-47, Mark 9:34-35. Sebedeuksen poikien äiti oli rohkea ja kysyi: ”Sano, että nämä minun kaksi poikaani saava itstua toinen sinun oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi sinun valtakunnassasi.” Matt 20:20-23.

     Heillä oli illuusioita, epärealistisia kuvitelmia omasta roolista Jumalan valtakunnassa. Lusiferin synti (lankeemus) - halu tulla Jumalan vertaiseksi ( vaikka oli enkeli) muhi näkyvällä tavalla.

        Miten kävi valtaa tavoittelevien miesten? Vallanhalu katosi kuin savu taivaalle, kun Jeesus otettiin kiinni Getsemanessa. He pakenivat, kaikki, yksi alastomana. Siinä visio ihmisen tasosta...

 

Herramme Jeesus kulki Isän antaman tien loppuun asti. Kärsi syntien tuomion, täytti lain. Kuoli, mutta nousi ylös. Kuolema ei voinut Elämää vangita. Luotu ei voinut Luojaansa pitää kahleissa. Sitten?   ”Minulle on annettu Kaikki Valta taivaassa ja maan päällä...” Matt 28:18.

   Tie Jumalan valtakunnan hallintovaltaan kulkee käsi kädessä kuuliaisuuden kanssa. Fil 2:5-11, 2 Tim 2: 11-12 Jeesuksen oppilas ei tavoittele valtaa, vaan rakkaudesta Mestariinsa palvelee saamillaan leivisköillä.

 

Alkuseurakunnan näkymät:  yhteiskunnallinen taso

 

Kun Pyhä Henki vuodatettiin helluntaipäivänä, ja Jeesuksen oppilaat näin varustettiin työhön taivaasta annetulla voimalla ja kyvyllä, korjaus näkyi. Kieltäjä-Pietari oli primus-moottorina julistamassa parannusta. Ja kohta näky taas valtataistelu!  Uskonnolliset (muotomenoihinsa kuolleet tahot) heräsivät. Kävivät kiinni apostoleihin.

”Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?” Apt 4:1-31 (Kannattaa lukea koko luku omasta Ramatusta.!) Eikä se ollut mikään pikkupaimenten rypäs? Valtaansa pönkittämässä olivat ylimmäinen pappi Kaifas, Johannes ja Aleksander, ja muut siinä perässä... Apt 4:5-7.

      Hätä heillä oli kova. Jeesukseen uskovien luku oli noussut noin viiteentuhanteen ( 5000). Jeesus oli saatu haalittua ristille, ja oppilaat oli saatu peloteltua koloihinsa... Mitä nyt?

     Vallankäytön ase: Kieltäminen. Sanoma tästä Jeesuksesta ei saa ruveta leviämään. Se on saatava pysäytetyksi, keinolla millä hyvänsä. Apt 4:16-18.

”Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen...” Apt 5:27-28. Ylimmäinen pappi hoiteli sensuuri-kuulustelijan hommia....

Mitä Pietari ja apostolit?   ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä” Apt 4:19, 5:29.

 

Alkuseurakunnan näkymät: sisäinen taso

       Hyvinkin pian alkuseurakunnassa alkoi näkyä myös valtataistelua sen sisäisessä rakenteessa.

Syntyi riitaa leskien avustamisessa, Apt 6. luku, syntyi kovaa väittelyä oppikysymyksistä. Jne.

Oikea valtataistelun näyttö näkyy Korintton seurakunnassa. Ongelma ei ollut naisasiassa, vaan se oli tyypillinen vallanhimon seikka niiden miesten kesken, jotka toivoivat jotakin erityisasemaa.

1 Kor 1 luku. Vallanhimo tuottaa aina riitaa. Korinttossa oli seurakunta jo jakautunut ns. puolueisiin. Olis apolloksen, Keefaan, Paavalin ja jopa Kristuksen puolue! Kukin tietenkin tavoitteli johtoasemaa...

 

Johtajantaudin esikuva: Diotrefes-syndrooma

      Raamattu viisaudessaan osoittaa myös selkeän mallin siitä, mitä on vallanhaluinen ”johtajantauti”.  Johannes kirjoittaa: 3. Joh kirje 9-10

”Kirjoitin muutaman sanan seurakunnalle, mutta Diotrefes, joka mahtailee sen johtajana ei pidä meitä missään arvossa.

Siksipä minä sinne tultuani aionkin huomauttaa hänelle siitä mitä hän oikein tekee levittäessään meistä pahoja puheita. Eikä hänelle sekään riitä. Hän kieltäytyy itse ottamasta veljiä vastaan, estää niitä jotka haluavat sen tehdä, ja jopa erottaa heitä seurakunnasta.”

Tämä selkeä esimerkki on tarpeen. Tätä samaa vallankäytön syntiä näkee joka päivä. Diotrefes oli sairastunut vallanhimonsa syystä. Unohtanut opetuksen, tämän:

” EI herroina halliten niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina.”

2 Piet 5:2-4. Apt 20:28.

 

(aiheen käsittely jatkuu...)